sunnuntai, 29. heinäkuu 2012

Moi!

Arvatkaa mitä!

Kuulin vähän juttua, että Vuodatus on ollut ongelmissa, ja päätin tulla kopioimaan koko blogin parempaan talteen omalle koneelleni. Noh. Tietysti tässä kopioidessa sattui silmään juttua sieltä täältä. Tuli ikävä! En edes muista, milloin olisin viimeksi käynyt muistelemassa täällä menneitä - varmaan tuolloin 2010, jolloin on näköjään ollut jokin pieni comebackin poikanen. Kuten näkyy, siitä ei sitten sen kummempaa kasvanut.

Olen tämän blogin hengessäni kuopannut moneen otteeseen, mutta nyt yhtäkkiä ja itsellekin siis yllätyksenä alkoi tuntua, että se saattaisi viimein onnistua. Ehkä etäisyys on viimein kasvanut niin suureksi, että voi tulla takaisin ilman minkäänlaisia paineita. Voi olla, että olen muutenkin vihdoin ja viimein vähän rentoutunut elämässäni.

Blogimaailmasta olen aika ihanasti pihalla, ja itse asiassa ihan harkitusti jättäydyin pois joistain isommista vanhan Blogistanian kokoontumisajoista. Luullen siis, että maailma Herkkuna on jo kauan sitten jäänyt taakse, ja hyvä niin. Mutta aina voi kääntä takkinsa, ja jospa täällä omalla tontillani nyt kuitenkin naputtelisin. Ehkä törmään vanhoihin tuttuihin täällä. Pitäisin siitä.

PS. Minulle kuuluu hyvää. Heppu on yhä edelleen ihan heppu, ja yhdessä ollaan myös isi ja äiti.

sunnuntai, 28. maaliskuu 2010

Uuden imurin tarpeesta

Heppu tässä yhtenä päivänä imuroidessaan totesi, että pitäisi hankkia uusi imuri. Olin hieman ihmeissäni, koska mielestäni nykyinen imurimme on kymmenen vuoden iässään vielä kelpo peli. Selvisi, että imuri kaipasi pölypussin vaihtamista ja ajatus uudesta imurista tuntui helpommalta. Sitä paitsi imurimme on ruma (no, kieltämättä se on saanut hieman kolhua) ja uuden imurin pitäisi olla pinkki.  No joo.

Nimistä.

Olin pitkään hepun puhelimessa nimellä Possu-ystävä. En nyt enää pysty muistamaan, mistä sekin tuli. Jokin aika sitten nimi muuttui muotoon Tissu-Telle. Tätäkään juttua en muista enää kokonaan, mutta liittyi juttuumme, jossa eroottissävyisen juottolan nimi olisi Tissu-Tellen baari. Nyt olen muodossa Kökö-Telle. Kökötellen. Haha. Tämä vain sen takia, että heppua on naurattanut aivan käsittämättömässä mittasuhteessa keittiössämme eräänä päivänä sattunut välikohtaus:

Uunissa oli paistumassa vuokaruoka, vuoka oli aseteltu pellille. Heppu oli päiväunilla ja minut oli nakitettu ottamaan ruoka ulos uunista munakellon piristessä. Löysin h-hetkellä kaksi patakinnasta ja pelti oli niin kuuma, että tarvitsin molemmat patakintaat yhteen käteen ja sitten en enää jaksanutkaan nostaa peltiä. Pelkään kuumia uunipeltejä yli kaiken. Jouduin pyytämään jo siinä vaiheessa avoimesti naureskelevaa heppua apuun. Täysi riemu kuitenkin repesi vasta, kun aikani ruokaa (joka oli mielestäni saattanut olla uunissa liian kauan) katseltuani totesin: "Ihme kökö!" ja poistuin huoneesta.

Tästä olen nyt saanut kuulla oikein antaumuksella.

sunnuntai, 21. maaliskuu 2010

Kahvit sohvalle

Minusta ei edelleenkään ole sukeutunut kotitalousihmistä, mutta tänään olin olosuhteiden pakosta perheen ruuanlaittaja. Sain kuin sainkin lounaan kasaan ja sitä vieläpä kehuttiin ruokapöydässä. Heppu nautiskeli ääneen "Aijai, tähän vielä kahvit tuonne sohvalle tarjoiltuna..". Heitin epäuskoisen katseen pöydän yli, jolloin tulikin nopea korjaus: "...siis sulle!". Niin varmaan!

Kuten sanoin, täällä ei ole mikään muuttunut parissa vuodessa.

perjantai, 12. maaliskuu 2010

Hengissä edelleen

Nyt en kyllä ehkä usko tätä itsekään, mutta tässä sitä kirjoitellaan ihan niin kuin ennen vanhaan. Hyvä, kun vielä salasanan muistin ja Vuodatus on muuttunut sitten viime näkemän sen verran, että osaako tätä ihminen käyttääkään.

Kun viimeksi pari -- siis kaksi ja puoli vuotta sitten kirjoitin, niin tämän blogin kohtalo jäi ikään kuin auki. Ja auki se on edelleen. Mielessäni olen kyllä kuopannut tämän monet kerrat, mutta jos yhä edelleen jotkut vaivautuvat kirjoittamaan kommentin ja muistelemaan menneitä ja vielä kaiken kukkuraksi kertovat edelleen lukevansa näitä höpötyksiä, niin on se aika huimaa minusta!

Aina kommentin jälkeen muistuu mieleen ajatella, miltä tuntuisi edelleen kirjoitella näitä ilmoitusluontoisia asioita ja kuinka erilaista ilmoiteltavaa nykyisin olisi, vai olisiko sittenkään. Olen aina vetänyt tietyt rajat, mitä asioitani ilmoittelen ja mitä en. Jos nyt jatkaisin kirjoittelua, joutuisin heti kättelyssä vetämään ainakin pari rajaa uusiksi. Muistelen, että joitain rajoja jouduin miettimään niin, että kirjoittaminen latistui ja siihen kai tämä koko blogikin lässähti.

Varmaan joutuisi vähän hakemaan, mitkä asiat tuntuvat mielekkäiltä jakaa. Koko blogimaailma on itse asiassa jäänyt, joten enää en edes tiedä, kenelle kirjoittaisin. Silloin aikoinaan kirjoittaessa oli mielessä aina se tutuksi tullut porukka ja kirjoittaminen tuntui tuttavalliselta jutustelulta, kuulumisten vaihtamiselta. Juuri nyt tuntuu, että höpöttelen tässä itsekseni, mutta eipä sekään pahaa tee.

Mutta siis. Hengissä olen edelleen, Heppu on ihan yhtä heppu kuin aina ennenkin ja niin kuin varmaan kaikki arvasivatkin aikoinaan, niin lisäännyttykin on. Mistäs löytäisin kaikki vanhat kaverini ja mitä teille kuuluu?

lauantai, 25. elokuu 2007

Hengissä edelleen

Myy huhuili tuolla kommenttilaatikossa, että ollaanko täällä kotosalla lainkaan. Ollaan täällä!

Viime aikoina olen pohtinut tämän blogin laittamista telakalle ihan virallisesti. Päivät viuhuvat ohitse ja tänne kirjoitettavia ajatuksia tai tapahtumia on lopulta aika vähän. Kahden työn välillä ei oikein ehdi eikä jaksakaan. Tulee toki mieleen myös ne uskolliset lukijat, jotka jaksavat kaikesta huolimatta täällä käydä. Se tuntuu hyvältä ja siitä yhteydestä en tietenkään haluaisi luopua.