Pidän työstäni edelleen valtavasti. Sen vuoksi tämä väsymys ei tunnu epätoivoiselta, pimeältä, lohduttomalta, synkältä. Väsyttää siis aivan jumalattomasti, mutta tiedän elpyväni viikonloppuna. Se on uusi, hieno tunne. Ei enää ahdistusta siitä, etten saa mistään energiaa, eikä mikään määrä lepoa riitä. Opiskeluaikoina se on ollut juuri sitä. Ei tarvitse kuin lueskella merkintöjä viime syksyltä, tämän vuoden alustakin.

Tällä viikolla on ollut kunnon päänsärkyjä. Luulen, että olen saanut pääni kipeäksi ihan silkasta ajattelusta. Työni on nimenomaan ajattelua, monimutkaisia kokonaisuuksia. Valtavasti harkintaa ja vastuu on suuri. Tällä viikolla on ollut hyvin haasteellisia juttuja, joihin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Tulkintaa, pykäliä, asetuksia, aiempia tapauksia, oikeuden päätöksiä, tilannearviointia, selvitystyötä, paperia, kirjoja, oppaita. Välillä tulee ihan oikeasti hiki! Joten kai siinä saa päänsäkin kipeäksi. Onhan se myös koneen äärellä istumista ja hartiajumitusta sitä kautta, mutta vettä sentään muistan juoda riittävästi. Olen ilokseni oppinut pitämään juomapulloa työpöydällä ja käyttämään sitä!

Eilen tulin töistä, kellahdin sohvalle ja siinä se ilta menikin. Nukuin hieman, katsoin telkkaria, kainaloin hepun kanssa, luin, pelasin Nature parkia ja olin vain. Viikonloppu saattaa mennä samoissa merkeissä, joten täällä nettimaailmassa voi olla osaltani hiljaista.