Makailimme sängyssä lukemassa varmaan jo kymmenen aikaan illalla. Minulla Åsa Nilssonnen dekkari vielä kesken, hepulla menossa joululahjakirja Käännekohdat Suomen historiassa. Välillä helliteltiin ja höpötettiin. Aina silloin tällöin sänkyyn näkyi verhon raosta pieniä ilotulituksia. Heppu nukahti joskus ennen kahtatoista.

Itse luin edelleen ja vilkuilin välillä kelloa. Yllättäen huomasin oloni hurjan haikeaksi. Mietiskelin, miksi vuoden vaihtumista ylipäätään juhlitaan. Mietin, miksi vuoden loppuminen teki mieleni niin haikeaksi. Minuutin yli puolen yön herätin hepun toivottaakseni hyvää uutta vuotta ja saadakseni pari pusua. Olo parani ja syvennyin taas kirjaan, jota en meinannut laskea käsistäni sittenkään, kun nukahtelin joka toisen lauseen jälkeen.

Kotoisaa ja lämmintä.