Hitto, nukahdin! Ihana, lämmin sänky ja erittäin mielenkiintoinen Anni
Polvan kirja Elettiin kotirintamalla. Ajattelin, että hetken lepuutan
silmiäni, niin herään tietysti vähän ennen kahdeksaa. Olo on tietysti
tukkoinen, väsynyt, tahmea, kuumeinen.
Nyt kun katsoo tätä huushollia, niin meinaa loppua usko kesken.
Jäljellä on hankalampaa pakattavaa, ne aiemminkin mainitut lehti- ja
paperipinot, astiat, puolet vaatteista, siivouskaapin kaikki mystinen
sälä, keittiön kaapit. Tiskiäkin on kertynyt, sekamelskaa. Tämän lopun
selvittäminen tuntuu kaikista työläimmältä.
Heppu herää aamulla ennen kahdeksaa ja tekee ensin toisen muuton. Äiti
tulee auttamaan puolenpäivän jälkeen. Vaikea sanoa, mihin aikaan täällä
alkaa varsinaisesti tapahtua. Siihen mennessä kuitenkin pitäisi olla
aika lailla valmista.
Voi ei! Unohdin kaupunkireissulla hakea tyhjiä karkkilaatikoita
Makuunista, niitä isoja muovisia, joissa irtokarkit tulevat. Niihin
olisi ollut kätevä tyhjentää kylppärin peilikaappi, joka on myös yksi
kaaos kaikkine meikkeineen ja mitä siellä sitten ikinä onkaan.
Valopilkkuna tänä iltana oli hepun lyhyt yllätyskyläily tauollansa
vähän sen jälkeen, kun olin herännyt. Muistin taas, että se on nyt
sitten viimeinen yö tässä torpassa! Yhtä aikaa hienoa ja haikeaa.
Menen tiskaamaan.
perjantai, 20. tammikuu 2006
Kommentit