Takaisin töissä. Tai siis nyt jo takaisin kotona, mutta tämä viikko on työviikko. Illat ovat ainakin nyt alkuviikosta aika täynnä työpäivän jälkeenkin. Tänään kirmasin asioille suoraan töistä. Kävelin kilometrin matkan ja sinä aikana sain muutaman kerran vuoronperään avata ja sulkea sateenvarjon. Äiti Luonto tahtonut osata päättää antaisiko sadetta vai olisiko antamatta. Viisikymmentä metriä ennen määränpäätä päätös tuli tehdyksi ja sain niskaani koko matkan sateet kerralla. Siinä ei sateenvarjolle juuri virkaa jäänyt. Farkun lahkeet olivat lantiosta lähtien litimärät ja kengät tirsuivat vettä.

Sain asiani toimitettua ja törmäsin sattumalta äitiin, joka oli ilman sateenvarjoa pitämässä sadetta samoilla kulmilla. Koska puheissa oli ollut jokin aika sitten käydä kahvilla, ehdotin sitä toimitettavaksi siltä seisomalta. Samasta rakennuksesta löytyi baari ja istuimmekin pian iltapäiväsiidereillä. Lasillisten jälkeen hajaannuimme omille ruokaostoksille ja nyt olen tässä, varpaat hieman kylmissään edelleen.

Vuosi sitten jykevä parisuhdekriisi saavutti huippunsa ja iltaan mennessä olikin jo sovintoa ilmassa. Nyt on mukava katsella taaksepäin, kun en oikein enää edes muista, että mikäköhän niistä kaikista kriiseistä tuolloin on ollut päällä. Tänään ollaan tässä, vaikka juuri tuolloin sitä oli varmasti tunnetasolla vaikea uskoa.