Heppu oli miehekäs ja puhdisti niin lavuaarin hajulukon kuin lattiakaivonkin. Olin saanut ne jälleen tukkoon hiuksillani. Kiitos, kulta!

Luulen, että olen taas kuumeessa. Se pahuuden flunssa ei ole vieläkään iskenyt kunnolla, vaan aaltoilee edestakaisin pienenä kiusanhenkenä. Pyysin heppua tuomaan kuntosalireissultaan särkylääkettä, kun oli sen verran ikävä olo. Sitä odotellessa tyhjensin jääkaapin kaikista makoisista sitrushedelmistä. Namm. Appelsiinitkin ovat kovin mehukkaita tällä hetkellä.

Valitut palat ovat tarjonneet viihdettä tälle päivälle. Heppu toi niitä vanhempiensa luota viime käynniltään ja muisti eilen tuoda ne minulle asti. Täydellistä vapaapäivien lukemistoa. Olen jättänyt parhaimman annin viimeiseksi. Vuosikerta kansiossa vuodelta 1969! Se ei voi olla mitään muuta kuin parhautta!

Hahhah. Heppu oli tehnyt kaverilleen jekun - se on just tommonen. Oli nostanut jääkaapista osan kaljoista kaappiin piiloon niin kuin olisi muka juonut ne. Äsken tuli sitten närkästynyt tekstiviesti kaljojen isännältä: Otit sitten mun kaljat. Heppu hihittää kuin pahainen pikkupoika. Varsinainen Vaahteramäen Eemeli.

Meillä on tapana silloin tällöin käydä yksillä hepun kanssa. Joskus muuten vaan, mutta monesti myös välienselvittelyt viimeistellään lasillisten ääressä tai neuvotellaan muuten vain. Heppu yrittää juuri puhua minua iltakaljalle.

Heppu: Meillä on puhuttavia asioita.
Herkku: Ai mitä muka?
Heppu: No kyllä niitä asioita siinä ilmaantuu!
Heppu: Ei olla pitkään aikaan käyty, se on musta romanttista.
Herkku: Niin se kyllä on.
Heppu: Minä maksan ja meno-paluu reppuselässä.
Heppu: Sun ei tarvii maksaa, eikä jaksaa.
Heppu: Se koskettaa vain sun maksaa.

*reps*