Heppu värkkäsi innoissaan iltapalaa itselleen. Pian minulle tuotiinkin digikameralla lähes suoraa kuvaa areenalta onnellisen laulun säestämänä: Oi katsopas Hilda tätä mäyrää...

Kävin tänään kampaajalla. Jee! Uusi kampaaja, mutta tästä taisi tulla uusi vakiokampaajani. Vuosiin ei sellaista ole ollutkaan ja se on iso puute naisen elämässä. Kyllä naisella täytyy olla oma luottokampaaja! Mikä parasta, olin jo aiemmin valinnut hänet hääkampaajakseni. Ja meikkaajaksi myös. Nyt vain leikattiin latvahörtylöitä pois ja ryhdistettiin etuhiuksistoa, mutta myöhemmin on tulossa väriä.

Hääkampauksenkin kanssa oltiin samoilla linjoilla aivan kuin automaattisesti. Ei mitään liian sliipattua ja veistoksellista. Mieli rauhoittui, kun luottamus syntyi. Ja häätkin tuntuvat ihan pikkuisen todellisemmalta asialta. En meinaa siis millään tajuta vieläkään, että olen menossa naimisiin ja vieläpä melkein näinä hetkinä. Mielessäni häihin on aina ja ikuisesti se turvallinen puoli vuotta.

Tuosta hääajankohdasta. En sitä tule missään kovin tarkkaan julkisesti julistamaan, älkää tekään. Jos vaikka jostain tajuattekin, että no nyt se sitten tapahtuu tai tapahtui, niin ihan hysss vaan. Sähköpostitse sitten vaikka enemmän, eikös juu. :)

Vuodatuksen käyttäjät! Huomasittehan, että Tuomas kyselee toiveita Vuodatuksen ominaisuuksien suhteen.