Heräsin sovittuun tapaamiseen aikaisin lomasta huolimatta. Huonosti nukkumista on ollut liikkeellä. Oma osani hoitui tutuilla painajaisilla. Nämä harmaat päivät eivät taida nyt auttaa ketään meistä virkistymään, eikä tämä huimaus minua. Siihen tosin lähden neljän tunnin kuluttua hakemaan helpotusta hierojalta.

Heppu eilen vihjaisi, että olisi ihana tulla joku päivä töistä niin, että täällä olisi jokin herkkuruoka häntä vartomassa. Sehän on nyt toteutettavissa, kun olen lomani ansiosta kotona ennen häntä. Kaupassa pidin tämän kuuman vihjeen mielessä. Herkkuruokaa en siitä huolimatta voi luvata, mutta jospa se passaisi erikseenkin - Herkku ja ruoka.

Jos koulu onkin ollut enimmäkseen kärvistelyä, niin opettajapuolella löytyy välillä yllättävänkin hienoa ymmärrystä. Eilen kirjoitin opettajalle sähköpostia myöhästyvästä koulutyöstä. Tunnustin reilusti, etten ole vielä edes aloittanut, eikä se ole ainokainen tehtäväni. Kerroin tsemppaavani tässä lomalla. Opettaja vastasi näin: "Tämä ei vaikuta mihinkään muuhun kuin sinun arvosanan saamisen ajankohtaan. Minun puolestani asia on ok, kunhan  työ tulee tämän kevään aikana eikä jää roikkumaan ensi vuoteen. Muista myös, että välillä pitää vetää henkeä ja rentoutua."

Olen aina vain vahvemmin sitä mieltä, että oman jaksamisen ja ehtimisen rajallisuudesta kannattaa olla avoin. Asiat ovat usein sovittavissa siten, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä ja stressiä.