Newlyweds Honeymoon
Sain eilen postikortin ystävältäni maailmalta! Kortin kuva on Newlyweds Honeymoon, vuodelta 1938. Ihana! Ja hauska sattuma, että samainen ystäväni sai eilen itsekin postikortin - minulta.
Divarin loputtomat aarteet
Kortin viestin innoittamana lähdin vielä toistamiseen kaupungille hurvittelemaan. Vietin divarissa varmaan tunnin. Miten siellä olikin yhtäkkiä kymmenittäin kirjoja, jotka olisin halunnut omaan hyllyyni. Simpauttajakin! Olosuhteiden pakosta jätin ne aarteet hyllyyn ja keskityin missiooni. Olin etsimässä yllätyskirjoja.
Lahja isälle
En voi tässä nyt paljastaa paria löytöäni, mutta isänpäivälahjan voin kertoa! Parilla kolikolla sai Vexi Salmen Vinyylin rahinaa -kirjan, uutena. Katselin tuota jo sen ilmestyessä (2003) isää ajatellen, mutta kannattikin odottaa tähän hetkeen.
Vinyylin rahinaa on anekdoottikokoelma
suomalaisen iskelmäviihteen kultaisina vuosina leipänsä
hankkineiden taiteilijapersoonien värikkäimmistä persoonista. Kirja on
paitsi Vexi Salmen vilpitön todistajanlausunto myös kunnianosoitus
kapakkapöytien ja ravintoloiden takahuoneiden suulliselle perimätiedolle.
Lisäys 4.11.2005 Googlen hakujen innoittamana: Lahjavinkkejä isälle50 sentillä hömppää
Itselleni löysin ihastuttavan pinon hömppää 50 sentillä! Kahdeksan lehteä 70- ja 80-luvulta. Lääkäri-sarjaa, pari Love Storya, Kultasarjaa ja Kartanosarjaa. Harlekiini-tyyppisiä rakkausnovelleja ajalleen uskolliseen tyyliin. Niin viatonta ja naiivia. Ah!
Steissi
Kirjaston poistomyynnistä löysin mahtavan raporttikirjan, Hannu Oksasen Steissi. Olin vähän pettynyt, että se on niinkin uusi kuin vuodelta 1990, mutta vaikuttaa silti hyvältä.
Raportti
nuorista Helsingin asemalla korostaa yksinkertaista tosiasiaa: jokainen
nuori ihminen tarvitsee huolenpitoa ja kannustusta. Hannu Oksanen on
haastatellut sitä ydinjoukkoa, joka viettää aikaansa steissillä ja sen
välittömässä läheisyydessä.
Anki, Muska, Maarit ja VickyKirjaston musiikkiosastolta ajauduin jostain käsittämättömästä syystä lainaamaan viisi levyä neljältä mielenkiintoiselta laulajapersoonalta sijoittuen vuosikymmeniin 1960-1980. Kaikki tavallaan tuttuja, mutta kuitenkin musiikillisen annin tuntemus on jäänyt hieman kapeaksi.
Maarit Hurmerinta on näistä tutuin, mutta nyt huomaan pitäväni eniten Ankista. Muskaa en edelleenkään kestä kovin montaa kappaletta putkeen, Vicky Rostissa sama juttu. Ääni on persoonallinen, mutta osaa toisaalta käydä myös hermoon. Vickyn parhaat kappaleet eivät sattuneet tuolle lainaamalleni levylle, mutta muutamia reippaita naurunpyrskähdyksiä nuo 70-luvun lopun diskot saivat aikaan. Bilemusiikkia!
Tiedoksenne
PMS-epäilyni saivat vahvistusta, kun taas huhut lisääntymisestäni kumottiin varhain tänä aamuna ennustetussa aikataulussa.
Kommentit