Heräsin aamulla ihan itsekseni. Ei voi olla totta, mietin. Olenko
viimein levännyt tarpeeksi? Nautiskelin siitä, että saan vielä
ilmeisesti hetken aikaa torkahdella ennen kuin kello soi.
Häiriötekijänä torkahtelussa oli kuitenkin naapurin radio, joka harvoin
kuuluu meille asti - mitä nyt sunnuntaiaamuisin. Nyt kuului. Takuulla
joku aamuhartaus.
Toinen häiriötekijä oli välittömästi herättyäni käynnistynyt koneisto
omassa päässäni. Ehkä jopa heräsin niihin ajatuksiini, koska ne
tuntuivat olleen siellä jo pidempään kuin valvetila. Jokainen päiväni
alkaa nykyisin kouluasioiden kelaamisella, tahtomattani. Siellä pyörii
sekaisin luetut asiat ja visiot erilaisten töiden toteuttamiseksi.
Ja siihen nähden kello ei ollutkaan vielä edes kuutta, kun sitä sitten
lopulta vilkaisin. Huomasin myös olevani sittenkin väsynyt ja nukahdin
juuri ennen kuin kello soi seitsemältä.
Huomio: Sulatejuusto sopii vaalealle leivälle, mutta ruisleivällä parasta on jonkinlainen margariini.
keskiviikko, 30. marraskuu 2005
Kommentit