Kotona taas. Olen ollut jo muutaman tunnin. Epämääräinen ahdistus päällä. En saa oikein eriteltyä syitä. Ärsytti palata kotiin. Nämä ovat aina jotenkin huonoja päiviä.

Kaikki se tavaroiden raahaaminen. Se on pahempaa tullessa kuin kotoa lähtiessä. Hepun luona on ehtinyt tottua mukavaan yhdessäoloon, ehkä siihen tilaankin ympärillä. Jotenkin paluu kotiin tuntuu aina kuin paluulta arkeen, vaikkei elämä juuri nyt ole sen enempää tai vähempää arkea eilen, tänään kuin huomennakaan. Niin ristiriitainen olo, kun kuitenkin pidän kovasti myös tästä omasta pienestä kodistani ja viihdyn hyvin itseksenikin. Usein erinomaisesti.

Hermostuinkin pariin otteeseen. Huono päivä. Jatkuva kuumeilukin vie voimia. Ei ole hyvä olo hermostumisienkaan takia. Tympii. Turhauttaa. Toki myös pms on päällä. Mutta kuten hyvä ystäväni juuri totesi: "ja kun ei se pms ja väsymys ja muu ole selitys kaikkeen ärsytykseen tai tunteiluun, saa vaan tuntemaan tuhat kertaa pahemmalta.". Nimenomaan. Yritin tätä pyöritellä päässäni tuohon muotoon, mutten osannut.

Ystävä pelastaa, ja vielä juuri oikealla sekunnilla! :)