Tammikuu oli ohi ihan huomaamatta ja hyvä niin. Kevättä kohti!

Aamu oli taas yhtä arpomista. Yöunet jäivät lyhyeksi, kun lähdin illalla vielä parille lasilliselle erään ystävän kanssa. Haikeita tunnelmia, hän muuttaa joksikin aikaa kauas pois. Kumpaisenkin puoliskot liittyivät seuraan vielä myöhemmin, joten tovi tuli istuttua. Taputtelin siis itseäni selkään koko matkan koululle, kun huomasin jälleen kerran voittaneeni vastustamattoman halun jäädä kotiin.

No, tässähän tämä menee taas, kun tekee mahdollisimman montaa asiaa luennon kuuntelemisen lisäksi. Luennon aihe vahvistaa haavettani tulevaisuudesta. Asiasta voisi kirjoittaa enemmänkin Ihaniin Naisiin, jossa Minhin aloittama keskustelu sopii erinomaisesti asian käsittelyyn.

Hyvää helmikuuta, muruset! Nämä kahvitauot tuntuvat kestävän sekunnin.