Nyt kuulkaa! Löysin vanhat kiiltokuvani. Ehkä useimmat teistä voivat kuitata tämän löydön olan kohautuksella, mutta täällä on täti taas ilmiliekeissä ja skannerikin surisee kuumana. Oikein ärsyttää, kun nuo kuvankäsittelytaidot ovat niin ruosteiset. Muussa tapauksessa tässä toisella kädellä valmistaisin jo digitaalista kollaasia. Liimapuikko sentään pysyy kädessä, käy se niinkin.

Joku saattaa muistaa joululoman tienoilla iskeneen typerän huimauksen ja pahoinvoinnin. No, eilen se taas alkoi. Uskomatonta! Mikä perkuleen riivaus se tämä on?! Olen ihan hullun lailla odottanut näitä vapaita päiviä, kun voi aamusta iltaan askarrella mielensä mukaan. Voisi, jos ei jatkuvasti täytyisi ottaa horisontaaliasentoa.

Ötökkä on ollut turhan kauan hiljaa jossain tuolla makuuhuoneen suunnalla. Pakko käydä katsomassa, mitä siellä tapahtuu.