Mur. Heräsin juukelin pahalla tuulella. Näin raivostuttavan ikävää unta.

Uni johtui siitä, että mietin hetken hääjuhlamme vieraslistaa ennen kuin menin nukkumaan. Unessa olimme jossain hepun suvun luona (sukulaiset ja hepun kaverit eivät näyttäneet itseltään unessa) ja he tuosta vaan päättivät pitää hääjuhlat ilman minua! Siis kuitenkin minun ollessa edelleen morsian. Olimme arkisissa, minä kaikkein arkisimmissa. Porukka vain sulkeutui ovien taakse ja minä jäin parin lapsen kanssa ulkopuolelle, kihisin raivosta. Ja koska tapaan nähdä näitä ahdistavia unia lapsuuden maisemissa, niin tämä tapahtui talossa, jossa asuin 80-luvun lopulla. Kun väki tuli ulos lukkojen takaa, raivosin jokaiselle yksitellen, mutta olin melkein kuin ilmaa. Heppukaan ei suostunut näkemään asiassa mitään ihmeellistä. Menetin tyystin malttini ja mätkin muutamia raivostuttavimpia ihmisiä suorilta turpaan.

Selitysosa: Todellisuudessa hepun perhe on ottanut minut lämpimästi vastaan ja pidän myös hepun kavereista. Solmut eivät todellisuudessa olekaan siellä päässä sukua ja tuttavia, vaan ihan täällä omalla puolen - ei varsinaisesti edes häihin liittyen, eikä mitään sinällään akuuttiakaan. Olin niin pahalla tuulella herätessäni, että soitin hepulle töihin ja motkotin unesta. Heppu pahoitteli itsensä ja sukunsa puolesta, että olivatpa tyhmiä. :D Nyt alkaa kahvin ja parin pannukakkupalan jälkeen olla taas ihan inhimillinen olo ja pääkin jo melkein tässä maailmassa.

Kevennykseksi voisin kertoa roskien viemisestä, kun huomasin tuossa kahvia termarista kaataessani, että roskapussi on taas täynnä. En tykkää yhtään viedä roskia! Ahdistun jo siitä, kuinka paljon roskaa syntyy, mutta ratkaiseva syy on se, että roskalaatikot eivät ole mukavasti matkan varrella, vaan pienen mutkan ja lukkojen takana. Lähden aina sellaisella aikataululla, että tunnen myöhästyväni, jos alan askarrella vielä roskien kanssa.

No. Olin taas lähdössä tavanomaiseen tahtiini jonnekin, kun heppu mokoma sai päähänsä, että vien roskat samalla. Kieltäydyin voimallisesti. En vie, nyt ei ole aikaa! Heppu tietää, että todellisuudessa toimitus vie korkeintaan minuutin. Ei! En nyt ota sitä roskapussia! Vedän kiivaasti kenkiä jalkaan ja heppu lähtee määrätietoisesti keittiöön. En vie niitä! Juoksen käytävään, laitan oven kiinni ja jään tyhmänä odottamaan hissiä. Olisi kannattanut juosta portaisiin! Ovi avautuu ja raosta ilmestyy käsi vaaleanpunaista roskapussia ojentaen. Et tunge niitä nyt tänne, raikuu poraskäytävässä hysteerisen hihityksen säestämänä. En ota niitä! Hissin tulo kestää, roskapussi lasketaan tyynesti käytävälle, ovi sulkeutuu. Kirosana! Ei niitä roskia nyt siihenkään voi jättää. Voitto hepulle.