Oi ja voi! Erehdyin taas päiväunille. 20 minuuttia taitaa olla ehdoton maksimi minulle, jos haluan virkistävät unet. Tällaiset tunnin unet ovat ihan liikaa. Sen jälkeen olo tuntuu tahmealta, pää painaa useita kymmeniä kiloja ja mieli on vetelä kuin kaksi tuntia keitetty spagetti. Unessa kulunut tunti olisi ehdottomasti kannattanut viettää ulkoillen. Aurinkokin paistaa!

Sain hepun keittämään kahvia, jospa tästä palautuisi ihmisten kirjoihin hiljalleen. Olen luvannut olla kolmen aikoihin valmiina. Ystävä soittaa, kun on valmis kampaamokäsittelyistä ja sen jälkeen kohtaamme jossain päin kaupunkia. Sellainen jaloittelu tuleekin tarpeeseen - ulkomaailmaa ja ystävä!

Heppukin on taas mielestäni jo aika kiva tyyppi, vaikka vielä aamupäivällä olin valmis vääntämään koko mokoman jääräpään umpisolmuun. Että voikin välillä käydä hermoon! Joskus tuntuu, ettei mikään määrä rautalankaa saa ihan yksinkertaisiakaan asioita menemään perille. Kaikkia volyymejakin kokeilin ihan varmuuden vuoksi - terveisiä vaan naapureille, ei teilläkään aina niin hiljaa olla.

Mukava siis lähteä nyt hieman tuulettumaan. Heppu hoiti oman osuutensa viime yönä ja haisee vieläkin pahalta. Heräsin yöllä, kun alkoi ottaa se vanhan viinan löyhkä ihan henkeen, kuulkaa! Tyyppi oli vetänyt makuuhuoneen oven kiinni perässään ja siellä sitä sitten marinoiduttiin hirveissä huuruissa. Nukuin lopun yötä olohuoneessa.

Kahvi on valmista! Voileivät pitää kuulemma tehdä itse. :D