Sunnuntai.

Hurjan mukavaa huomata, että ajatus töihin menosta ei tuskastuta. Ainoa harmitus viikonlopun loppumisessa on tätä nykyä se, että viikolla vapaa-aikaa ja jaksua on niin rajatusti. Kouluaikaan tuska oli sen lisäksi siinä, että piti rahtautua kouluun ja kestää siellä persus puuduksissa. Aiemmissa työpaikoissa on ollut enimmäkseen samoja vivahteita ja toki huonoja päiviä on nykyisessäkin. Mutta jos pääsääntöisesti ainut murhe on vähempi määrä vapaa-aikaa työpäivisin, niin asiat ovat todellakin hyvällä tolalla. Voi kun saisi jatkossakin olla tällaisia tuntemuksia aiheuttavassa työssä!

Väsyttää jonkin verran. Olen herännyt nyt viikonloppunakin harmillisen aikaisin ja riitely vie aivan valtavasti voimia. Eilen olin ihan puhki. Tänään ei onneksi enää riidellä, vaan katsellaan elämää taas toiveikkaimmin mielin. Luvassa kainalointia ja F1-kisaa, mikäli asia minusta riippuu. Jos ei muita kisoja enää niin seuraisikaan, niin Monacon GP:n haluan nähdä. Molemmilla meillä on myös hyvät kirjat kesken. Tykkään lukea sängyssä selkä vasten toisen selkää tai kylkeä ja välillä vähän kutitella leuan alta tai taputella takapuolta.