Kotiuduttuani töistä löysin pöydältä viestin. Itse asiassa kaksi viimeistä osaa oli loppuhuipentumana kuvapuoli alaspäin ja ne sai lukea vasta lopuksi.

Vaikka tuo sarjakuvamainen tarina avovaimon suloisesta kostosta (se ei ole ihan pieni kosto - sen saattaa nähdä, vaikkei kaikkiin yksityiskohtiin silmä yletäkään) pyrkiikin huvittamaan, niin nyt ei kyllä ihan pelkällä huumorilla selvitä. Toisaalta loukkaa sekin, että sitä edes yritetään. Pehmittelyä? Mitätöintiä? En ihan oikeasti tiedä, mitä pitäisi ajatella ja mitä pitäisi tehdä. Tiedän sen, että olen perkeleellisen kyllästynyt veivaamaan parista kestoaiheesta. Taidan lähteä merille, ettei tarvitse kohdata enää koko asiaa. Tiedän ne repliikitkin jo etukäteen.

Useless.