Puhutaanpa hieman pankeista.
Minulla on ollut tili yhdessä
ja samassa pankissa noin kolmekymmentä vuotta. Pankin nimi on vaihtunut
vuosien saatossa monet kerrat, mutta asiakkuuteni on säilynyt. Joskus
puolisentoista vuotta sitten sain kyseisessä pankin ihan hurjan hyvää
palvelua, kun kävin hoitamassa Visa Electron -asioita. Sinne siis
tälläkin kertaa, kun tässä sivussa puuhaan jännittäviä asioita ja
pankin palvelu on edellytys numero yksi.
Ilahduin, kun jonoa
ei ollut nimeksikään. Menin hakemaan neuvoa samalle
neuvonta-tasanteelle, josta edelleen niitä hyvän palvelun lämpimiä
muistoja kannoin. Tällä kertaa olin kuitenkin virkailijan (ei sama kuin
se ihana ihminen viimeksi) mielestä väärällä tiskillä. Itse olin vähän
sitä mieltä, etten välttämättä ole väärällä tiskillä, mutten saanut
siinä avautua asiastani.
Hyppelehdin toiselle tiskille, jossa
kaikki lähti jotenkin heti alkujaan menemään ihan väärään suuntaan.
Selitin asiani ja nainen selitti siihen pankin kannan, joka kuulosti
minusta omituiselta, vaikken varsinaisesti mitään mistään tiedäkään.
Tarkensin asiaani ja huomasin naisen pitävän minua hyvin nuorena tai
yksinkertaisena tai kenties molempia ja vielä hankalanakin.
Perustelin, mikä naisen kuvailemassa käytännössä ei täsmännyt oman
kokemukseni kanssa ja tajusin nopeasti, että nainen ei todellisuudessa
tunne käsittelemäämme asiaa senkään vertaa kuin minä itse. Itse asiassa
hän antoi alkuun tietoa, joka olisi myöhemmin koitunut minulle suureksi
ongelmaksi ja haitaksi, jos olisin häntä uskonut. Ja kuka nyt ei
pankkineitiä uskoisi! Olisin uskonut, jos en olisi aiemmin asiaa
kokeilleena tiennyt väittämää vääräksi.
Lopulta nainen kävi
kysymässä asiaa toiselta pankkihenkilöltä ja palasi papereiden kanssa.
Hänen tulkitessa paperia ääneen pystyin ensi vilkaisulta näyttämään
sieltä tarkoittamani ongelman. Nainen soitti vielä puhelun, joka
selvensi asian olevan arvelemallani tavalla. No, koska asia oli niin
kuin se oli, naisen tilanteeseeni ehdottama ratkaisu ei siis käynyt
päinsä. Kun kysyin, olisiko oma ratkaisuni tässä valossa sitten
kuitenkin mahdollinen, niin todennäköisesti kyllä. Ne asiat hoidetaan
kuitenkin tuolla neuvonta-tasanteella!
En kuitenkaan palannut
lähtöruutuun neuvonta-tasanteelle, vaan kävelin ovesta ulos ja suoraan
kadun toiselle puolelle naapuripankkiin. Kenenkään ei tarvitse tietää
kaikkea, mutta aina voi suhtautua ystävällisesti ja aina voi myöntää,
ettei tiedä! Vaikea enää tuon jälkeen luottaa kyseisen henkilön
neuvoihin, vaikka varmasti monilta osin onkin osaava ja tietävä. En
vain voi tietää, miltä osin! Ja se hänen suhtautumisensa oli varsin
kiusallista.
Toisessa pankissa minua palveli ystävällinen
mieshenkilö, joka olisi ollut valmis tekemään pyytämäni ratkaisun siltä
istumalta, mutta suositteli vielä varmistamaan, olisiko heillä
edullisempaa ratkaisua juuri minun tilanteeseeni. Hän soitti asiasta
tietävälle henkilölle, joka oli tuolloin syömässä. Ei hätää! Hän kysyi,
varattaisiinko tälle asiasta tietävälle henkilölle aika, että voisimme
hoitaa asian kaikessa rauhassa. No kyllä! Se aika on heti huomenna.
Ajan olisi saanut tällekin päivälle, mutta halusin jo kotiin.
tiistai, 22. elokuu 2006
Kommentit