Puhutaanpa hieman pankeista.

Minulla on ollut tili yhdessä ja samassa pankissa noin kolmekymmentä vuotta. Pankin nimi on vaihtunut vuosien saatossa monet kerrat, mutta asiakkuuteni on säilynyt. Joskus puolisentoista vuotta sitten sain kyseisessä pankin ihan hurjan hyvää palvelua, kun kävin hoitamassa Visa Electron -asioita. Sinne siis tälläkin kertaa, kun tässä sivussa puuhaan jännittäviä asioita ja pankin palvelu on edellytys numero yksi.

Ilahduin, kun jonoa ei ollut nimeksikään. Menin hakemaan neuvoa samalle neuvonta-tasanteelle, josta edelleen niitä hyvän palvelun lämpimiä muistoja kannoin. Tällä kertaa olin kuitenkin virkailijan (ei sama kuin se ihana ihminen viimeksi) mielestä väärällä tiskillä. Itse olin vähän sitä mieltä, etten välttämättä ole väärällä tiskillä, mutten saanut siinä avautua asiastani.

Hyppelehdin toiselle tiskille, jossa kaikki lähti jotenkin heti alkujaan menemään ihan väärään suuntaan. Selitin asiani ja nainen selitti siihen pankin kannan, joka kuulosti minusta omituiselta, vaikken varsinaisesti mitään mistään tiedäkään. Tarkensin asiaani ja huomasin naisen pitävän minua hyvin nuorena tai yksinkertaisena tai kenties molempia ja vielä hankalanakin.

Perustelin, mikä naisen kuvailemassa käytännössä ei täsmännyt oman kokemukseni kanssa ja tajusin nopeasti, että nainen ei todellisuudessa tunne käsittelemäämme asiaa senkään vertaa kuin minä itse. Itse asiassa hän antoi alkuun tietoa, joka olisi myöhemmin koitunut minulle suureksi ongelmaksi ja haitaksi, jos olisin häntä uskonut. Ja kuka nyt ei pankkineitiä uskoisi! Olisin uskonut, jos en olisi aiemmin asiaa kokeilleena tiennyt väittämää vääräksi.

Lopulta nainen kävi kysymässä asiaa toiselta pankkihenkilöltä ja palasi papereiden kanssa. Hänen tulkitessa paperia ääneen pystyin ensi vilkaisulta näyttämään sieltä tarkoittamani ongelman. Nainen soitti vielä puhelun, joka selvensi asian olevan arvelemallani tavalla. No, koska asia oli niin kuin se oli, naisen tilanteeseeni ehdottama ratkaisu ei siis käynyt päinsä. Kun kysyin, olisiko oma ratkaisuni tässä valossa sitten kuitenkin mahdollinen, niin todennäköisesti kyllä. Ne asiat hoidetaan kuitenkin tuolla neuvonta-tasanteella!

En kuitenkaan palannut lähtöruutuun neuvonta-tasanteelle, vaan kävelin ovesta ulos ja suoraan kadun toiselle puolelle naapuripankkiin. Kenenkään ei tarvitse tietää kaikkea, mutta aina voi suhtautua ystävällisesti ja aina voi myöntää, ettei tiedä! Vaikea enää tuon jälkeen luottaa kyseisen henkilön neuvoihin, vaikka varmasti monilta osin onkin osaava ja tietävä. En vain voi tietää, miltä osin! Ja se hänen suhtautumisensa oli varsin kiusallista.

Toisessa pankissa minua palveli ystävällinen mieshenkilö, joka olisi ollut valmis tekemään pyytämäni ratkaisun siltä istumalta, mutta suositteli vielä varmistamaan, olisiko heillä edullisempaa ratkaisua juuri minun tilanteeseeni. Hän soitti asiasta tietävälle henkilölle, joka oli tuolloin syömässä. Ei hätää! Hän kysyi, varattaisiinko tälle asiasta tietävälle henkilölle aika, että voisimme hoitaa asian kaikessa rauhassa. No kyllä! Se aika on heti huomenna. Ajan olisi saanut tällekin päivälle, mutta halusin jo kotiin.