[pahoittelen haamua - mie vaan täällä tuunailen]
Elokuu. Suren vähän sitä, etten ole ehtinyt ottaa kesästä sitä kaikkea
irti, mistä talvella haaveilin. Siis ei mitään sen ihmeempää kuin
lämpöä ja valoa, luontoa, kesän tuoksua. Toisaalta hyväksyn sen, että
työ on vienyt paljon ja elämä on nyt tällaista. Ehkä parin viikon
päästä palkattomalla lomallani saan kunnon siemauksen elokuista
kesää. Ja syksyhän on vuodenajoista ehkä sittenkin ihanin. Kesä vain on
niin kovin lyhyt. Ehkä tämän tajuaminen jälleen kerran on hieman
järkyttänyt mieltäni.
Kävin äsken kirjastossa. Vietin
tylsyyttä tässä koneella, kun muistin tarkistaa lainani ja samalla
tajusin, että voisin hakea kirjastosta virikettä. Pari elokuvaa, pari
kirjaa. Tietokonerivistön ohi kulkiessani huomasin eräällä ruudulla
tutun sinivalkoisen sivun silmäkulmastani. Nuori nainen siinä rullasi
Blogilistan etusivua. Melkein tuli olo, että pitäisi sanoa hei. :)
Kirjaston ovella tapahtuu aina sama ilmiö. Pää tyhjenee kaikista niistä
kirjojen ja kirjailijoiden nimistä, joiden perään on vielä kotona
haikaillut. Ettäkö pistäisin paperille? Ehkä jonain päivänä saan
panostettua asiaan sen verran.
Toinen kirja on aiemmin lukemaani
Kariniemeä, Minä aina kompuroin. Toinen on elämäkertahyllystä napattu
Kaija Petäjä-Haikolan Syksyllä muuttui kaikki: kolme naista - kolme
sukupolvea. Ehkä luen tuota äitiyden, tyttäryyden ja naiseuden maailmaa
ensin. Pari kirjaa on tosin keskenkin, mutta eihän näitä ole koskaan
laskettu. Käteen otetaan se, mikä kulloiseenkin tunnelmaan ja
vireystilaan sopii.
Kotimatkalla ostin ison jäätelöpallon
niin kuin jo kotoa lähtiessä haaveilin. Kinuski-pähkinää makeannälkään.
Kotimatkalla soitti myös heppu, että on tulossa hetkeksi töistä kotiin.
Tulee varmaan ihan näinä hetkinä. Tulikin!
tiistai, 1. elokuu 2006
Kommentit