Heräsin jo viiden jälkeen. Mietiskelin, luin kirjaa, nousin.
Työt lähenevät loppuaan. Tämä viikkokin on mennyt sellaista vauhtia,
etten millään saata uskoa, että olemme jo torstaissa. En haluaisi jäädä
pois tuosta työpaikastani. Olen kotiutunut työyhteisöön, opin koko ajan
lisää, pidän työstäni paljon. Tiedossa on kyllä jo yksi varma viikon
pätkä lisää ja niitä todennäköisesti tulee jatkossakin, mutta silti.
Talokin tuntuu jo tottuneen läsnäolooni. Kirjoitin joskus alkukesästä
erään vanhemman naiskollegan antaneen positiivista palautetta
kirjoittamisestani. Se tuntui erityisen hyvältä, koska hän ei muuten
välttämättä ollut kovin ihastunut minuun ihmisenä. Aistin siltä
suunnalta jonkinlaista varauksellisuutta. Eilen keskustelimme saman
henkilön kanssa yhdestä asiakastapauksesta ja jouduin tulevasta
puhuessamme toteamaan, etten enää silloin ole itse hoitamassa asiaa.
Kollega oli tyrmistynyt - siis miten niin et ole? Joutui vallan
istahtamaan ihmetyksestä. Hän totesi, että eivät he minua pois päästä,
etenkään mikäli hänestä on kiinni. Valitettavasti se on rahasta kiinni,
mutta tuntuihan tuo valtavan hyvältä. Jos joitain ennakkoluuloja alkuun
olikin, olen oman työni hoitamalla onnistunut kumoamaan ne.
Blogilista kuvitettuna
torstai, 3. elokuu 2006
Kommentit