Nukuimme viime yönä eri huoneissa sillä ajatuksella, etten heräisi hepun kotiutumiseen yöllä. Sikäli turhaan, koska - kuten jo kerroin - olin tuolloin valitettavasti hereillä jo valmiiksi.

Yritin edelleen saada unta, mutta pian olohuoneesta kantautui hepun antaumuksellinen kuorsaus. Kuulin tämän toiselta puolelta taloa, vaikka makuuhuoneen ovi oli kiinni. Lopulta kyllästyin ja nousin mainitsemaan hepulle asiasta. Heppuhan ei tästä hätkähtänyt, vaan kielsi kaiken ja syytti vieressään nukkuvaa Teemua kuorsaamisesta. Viittoi oikein kädellä tämän Teemun suuntaan. Eihän siellä sängyssä mitään Teemua todellisuudessa ollut, silkkaa fantasiaa!

Heppu havahtui hereille vasta, kun olin luovuttaneena palaamassa takaisin sänkyyn. Tovin mietittyään oli tullut siihen tulokseen, että olimme juuri saattaaneet vaihtaa jokusen sanan, muttei muistanut mitään. Tänään iltapäivällä hepulta tuli töihin tiedusteluviesti mahdollisesta yöllisestä keskustelusta. Olin jo ehtinyt unohtaa koko jutun. Yöllä ei jaksanut huvittaa, mutta nyt vähän nauratti.