Tänään kaupasta ja muilta asioilta tullessani meinasi pyöräilijä jäädä
suojatiellä auton alle. Pyöräilijälle paloivat vihreät. Risteys on iso
risteys ja luulen, että autoilija katsoi hieman kauempana olevan
risteyksen vihreitä valoja, eikä tajunnut punaisena palavia valoja
omassa risteyksessään. Huhh.
Olen huomannut itsessäni nyt jo muutaman viikon ajan lohtumässyn
tarvetta. Joulu varmaan antoi sille suklaineen hieman lisäpotkua. Tai
siis itse tarvehan ei suinkaan johdu siitä, mutta suu ehti tottua
varsin hyvin makeisiin suupaloihin. Täytyy pysähtyä kuuntelemaan
itseään, koska jossain on tarve, joka vaatii enemmän huomiota kuin
tällä hetkellä sille annan.
Olen ollut kaikennäköisistä syömisvammoista kuivilla joitain vuosia. En
osaa tarkalleen sanoa, koska prosessihan on pitkä, eikä siinä
välttämättä ole mitään selkeitä käännekohtia. Prosessi jatkunee tavalla
tai toisella läpi elämän ja tämä nykyinen olotila on osa sitä. Nyt voin
toimia toisin kuin joskus aiemmin, koska tunnistan selvästi oikean
nälän ja sen toisen nälän, jota jokin tunne huutaa.
Olen väsynyt ja ylikuormittunut, mutta onneksi jo oikeastaan
loppusuoralla. Nyt pitää koittaa syödä säännöllisesti, järjestellä
tekemisistä turhia mutkia pois ja koittaa saada riittävästi unta. Jos
suinkin vain jaksan ja maltan irtautua töistä, voisi ulkonakin käydä
säännöllisemmin. Pitää olla kiltti itselle, eikös?
tiistai, 2. tammikuu 2007
Kommentit