Tänään kaupasta ja muilta asioilta tullessani meinasi pyöräilijä jäädä suojatiellä auton alle. Pyöräilijälle paloivat vihreät. Risteys on iso risteys ja luulen, että autoilija katsoi hieman kauempana olevan risteyksen vihreitä valoja, eikä tajunnut punaisena palavia valoja omassa risteyksessään. Huhh.

Olen huomannut itsessäni nyt jo muutaman viikon ajan lohtumässyn tarvetta. Joulu varmaan antoi sille suklaineen hieman lisäpotkua. Tai siis itse tarvehan ei suinkaan johdu siitä, mutta suu ehti tottua varsin hyvin makeisiin suupaloihin. Täytyy pysähtyä kuuntelemaan itseään, koska jossain on tarve, joka vaatii enemmän huomiota kuin tällä hetkellä sille annan.

Olen ollut kaikennäköisistä syömisvammoista kuivilla joitain vuosia. En osaa tarkalleen sanoa, koska prosessihan on pitkä, eikä siinä välttämättä ole mitään selkeitä käännekohtia. Prosessi jatkunee tavalla tai toisella läpi elämän ja tämä nykyinen olotila on osa sitä. Nyt voin toimia toisin kuin joskus aiemmin, koska tunnistan selvästi oikean nälän ja sen toisen nälän, jota jokin tunne huutaa.

Olen väsynyt ja ylikuormittunut, mutta onneksi jo oikeastaan loppusuoralla. Nyt pitää koittaa syödä säännöllisesti, järjestellä tekemisistä turhia mutkia pois ja koittaa saada riittävästi unta. Jos suinkin vain jaksan ja maltan irtautua töistä, voisi ulkonakin käydä säännöllisemmin. Pitää olla kiltti itselle, eikös?