Näyttävimmät silmäpussit

Tänään meinasi käydä aamulla vahinko. Siirsin herätystä pariin otteeseen torkulla, koska väsymys oli infernaalinen. Lopulta päätiin tinkiä rauhallisista aamutoimista ja siirtää herätystä suosiolla reilusti eteenpäin. Kävin samalla napsauttamassa valot ja kahvinkeittimen päälle (heppu oli ihanasti ladannut keittimen illalla valmiiksi). Siinä torkkuessani ihmettelin, että kylläpä tuntuu kaksikymmentä minuuttia autuaan pitkältä. Tosiasiassa mikään kello ei ollut enää soimassa ja aamu meni todella pitkäksi. Ehdin kuitenkin ajoissa koululle. Luulen, että minulla oli tänään ryhmän näyttävimmät silmäpussit.

Tiukkasanaisia kirjelmiä ylemmille portaille

Koulussa osataan taas ja jouduin lähestymään paria opettajaa jälleen sähköpostilla. Kysymys on ammattiopinnoista, jotka kaikki käydään luokittain samaan aikaan. Kurssit järjestetään siis vain kerran vuodessa ja merkitään koulun puolesta valmiiseen periodipohjaan. Nyt kaksi tällaista kurssia on päällekäin. Ensimmäinen kyselyni asiasta ei tuottanut tulosta. Kirjelmäni johtoajatus on ja oli järjestelystä syntynyt ongelma. Maalaisjärkeni näet sanoo, ettei ihminen pääsääntöisesti kykene olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Aiempaan kyselyyni opettaja vastasi, että kurssi on pakollinen ja hän on jo keskustellut joidenkin oppilaiden kanssa asiasta. Mielenkiintoista. Tiesin kurssin olevan pakollinen (mitä se tähän liittyy?) ja peräänkin tässä oikeuttani saada suorittaa kurssit kontaktiopetuksena, jollaisena ne on meille tarkoitettu. Korvaavat kirjalliset työt kun ovat usein hieman eri mittasuhteissa kuin vaiva, joka nähdään luennoilla istumisen eteen. Ja jos opettajaa on jo informoitu koko ryhmää koskevasta ongelmasta, hän olisi varmastikin voinut kerralla lähettää vastauksensa koko ryhmälle. Itse en ole kuullut tai nähnyt asiaa koskevaa selvennöstä, vaikka sitä pyysin. Edelleenkään.

Lähetin saman kirjelmän astetta ylemmälle taholle, kun asia ei tunnu hoituvan tämän opettajan kanssa. Olen varmasti taas rakastettu opiskelija, mutta ovatpa itsekin toivoneet meistä kasvavan vaikuttavia ja oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevia kansalaisia. Periodipohjat on laadittu loppukesästä ja tämä kurssi ilmeisesti unohtui alkuperäisestä pohjasta. Eipä yllätä.

Taas matkalla

Olen kertoillut aiemmin matkustusunistani, joita olen nähnyt kai jo useamman vuoden aina silloin tällöin. Nyt pääsin viimein perille! Aikain saatossa olen pikku hiljaa edistynyt, päässyt unessa pidemmälle ja pidemmälle. Huvittavaa, että unessa oli sama kassi, jonka oli pakannut aiemmassa unessani. Muistin, että sivutaskussa on passit ja viisumi, ei tarvitse enää hätäillä niitä. Olin lähdössä taas Ameriikkoihin.

Tällä kertaa matkakaverinani oli eräs parini työelämästä. Hän oli sopinut etukäteen joistain hommista perillä, minä olin kai ennemminkin menossa kokeilemaan onneani samalla. Tapasimme kaverini uuden esimiehen ja tutustuimme lyhyesti työpaikkaan, jossa oli ainakin jonkinlaisia avotoimistoja.

Majoituimme asuntolaan, jossa oli ihmisiä ympäri maailman. Isossa huoneessa oli jokaiselle sänky, jonka pääosan sai päiväksi nostettua selkänojaksi. Menin ensin erehdyksessä jonkun pojan sängylle. Tutustuin sitten häneen paremmin ja selvisi, että hän oli Ranskasta. Muistan kierrelleeni jonkin verran myös kaupungilla. Oli hieman epäselvää, missä päin Pohjois-Amerikkaa olin. Lopulta sain jostain päähäni Montrealin ja/tai Ontarion - siis olinko sittenkin Kanadassa?

Olisipa mielenkiintoista saada tarkempaa kuvaa tästä alitajunnan jatkumosta. Mitä tämä kaikki tahtoo sanoa?