Näyttävimmät silmäpussit
Tänään meinasi käydä aamulla vahinko. Siirsin herätystä pariin
otteeseen torkulla, koska väsymys oli infernaalinen. Lopulta päätiin
tinkiä rauhallisista aamutoimista ja siirtää herätystä suosiolla
reilusti eteenpäin. Kävin samalla napsauttamassa valot ja
kahvinkeittimen päälle (heppu oli ihanasti ladannut keittimen illalla
valmiiksi). Siinä torkkuessani ihmettelin, että kylläpä tuntuu
kaksikymmentä minuuttia autuaan pitkältä. Tosiasiassa mikään kello ei
ollut enää soimassa ja aamu meni todella pitkäksi. Ehdin kuitenkin
ajoissa koululle. Luulen, että minulla oli tänään ryhmän näyttävimmät
silmäpussit.
Tiukkasanaisia kirjelmiä ylemmille portaille
Koulussa osataan taas ja jouduin lähestymään paria opettajaa jälleen
sähköpostilla. Kysymys on ammattiopinnoista, jotka kaikki käydään
luokittain samaan aikaan. Kurssit järjestetään siis vain kerran
vuodessa ja merkitään koulun puolesta valmiiseen periodipohjaan. Nyt
kaksi tällaista kurssia on päällekäin. Ensimmäinen kyselyni asiasta ei
tuottanut tulosta. Kirjelmäni johtoajatus on ja oli järjestelystä
syntynyt ongelma. Maalaisjärkeni näet sanoo, ettei ihminen
pääsääntöisesti kykene olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Aiempaan kyselyyni opettaja vastasi, että kurssi on pakollinen ja hän
on jo keskustellut joidenkin oppilaiden kanssa asiasta.
Mielenkiintoista. Tiesin kurssin olevan pakollinen (mitä se tähän
liittyy?) ja peräänkin tässä oikeuttani saada suorittaa kurssit
kontaktiopetuksena, jollaisena ne on meille tarkoitettu. Korvaavat
kirjalliset työt kun ovat usein hieman eri mittasuhteissa kuin vaiva,
joka nähdään luennoilla istumisen eteen. Ja jos opettajaa on jo
informoitu koko ryhmää koskevasta ongelmasta, hän olisi varmastikin
voinut kerralla lähettää vastauksensa koko ryhmälle. Itse en ole
kuullut tai nähnyt asiaa koskevaa selvennöstä, vaikka sitä pyysin.
Edelleenkään.
Lähetin saman kirjelmän astetta ylemmälle taholle, kun asia ei tunnu
hoituvan tämän opettajan kanssa. Olen varmasti taas rakastettu
opiskelija, mutta ovatpa itsekin toivoneet meistä kasvavan vaikuttavia
ja oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevia kansalaisia. Periodipohjat
on laadittu loppukesästä ja tämä kurssi ilmeisesti unohtui
alkuperäisestä pohjasta. Eipä yllätä.
Taas matkalla
Olen kertoillut aiemmin
matkustusunistani, joita olen nähnyt kai jo useamman vuoden aina
silloin tällöin. Nyt pääsin viimein perille! Aikain saatossa olen pikku
hiljaa edistynyt, päässyt unessa pidemmälle ja pidemmälle. Huvittavaa,
että unessa oli sama kassi, jonka oli pakannut aiemmassa unessani.
Muistin, että sivutaskussa on passit ja viisumi, ei tarvitse enää
hätäillä niitä. Olin lähdössä taas Ameriikkoihin.
Tällä kertaa matkakaverinani oli eräs parini työelämästä. Hän oli
sopinut etukäteen joistain hommista perillä, minä olin kai ennemminkin
menossa kokeilemaan onneani samalla. Tapasimme kaverini uuden esimiehen
ja tutustuimme lyhyesti työpaikkaan, jossa oli ainakin jonkinlaisia
avotoimistoja.
Majoituimme asuntolaan, jossa oli ihmisiä ympäri maailman. Isossa
huoneessa oli jokaiselle sänky, jonka pääosan sai päiväksi nostettua
selkänojaksi. Menin ensin erehdyksessä jonkun pojan sängylle. Tutustuin
sitten häneen paremmin ja selvisi, että hän oli Ranskasta. Muistan
kierrelleeni jonkin verran myös kaupungilla. Oli hieman epäselvää,
missä päin Pohjois-Amerikkaa olin. Lopulta sain jostain päähäni
Montrealin ja/tai Ontarion - siis olinko sittenkin Kanadassa?
Olisipa mielenkiintoista saada tarkempaa kuvaa tästä alitajunnan jatkumosta. Mitä tämä kaikki tahtoo sanoa?
maanantai, 14. marraskuu 2005
Kommentit